Alexander Lowell
Apr 20, 2019 22:53:47 GMT
Post by shando on Apr 20, 2019 22:53:47 GMT
ALEXANDER LOWELL
39 (6.6.18XX)
Republikaani
Mies
Heteroseksuaali
Emerald Cove-illallisklubin omistaja
Kriminaali
Seurustelee filmitähti Scarlet Hearstin kanssa
H I S T O R Y
Gangsteri Lowellin varhaislapsuus on melkoinen mysteeri. Epäilemättä montaa sielua kiinnostaisi kulkea ajassa taaksepäin, jotta nuo pääsisivät todistamaan Atropos Bayn pahamaineisen gangsterin polkua siksi mieheksi, joksi tuo on varttunut. Valitettavasti ajassa ei voi matkustaa taaksepäin, niinpä tässä kerrotaan vain lyhyesti se, mitä mies on itse suostunut asioistaan paljastamaan.Alexander Lowell syntyi Missisippi-joen äärellä 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä. Vastasyntyneen vanhemmat olivat maanviljelijöitä ja karjankasvattajia vauhdikkaasti kaupungistuvassa Etelässä. ”Alex”-lempinimeä kantavalla pojalla oli monta siskoa ja veljeä, mutta noista mies ei suostu putkahtamaan sanaakaan. Varhaisvuodet olivat tuskaiset, sillä pian Alexin syntymän jälkeen perheen äiti menehtyi. Gretan kuolema johti leskeksi jääneen Micahin moniin ongelmiin. Näistä suurimpina olivat varmasti alkoholin suurkulutus ja maatilan pakkolunastus, jota ajoivat lähinnä pankit. Perheen leipä oli tiukassa ja isän paineet purkautuivat yleensä miehen lapsiin. Fyysinen pahoinpitely, henkinen väkivalta ja yleinen pahoinvointi muutenkin ahdistavaan tilanteeseen muuttuivat arkipäiväksi.
Tilan menetyksen jälkeen perhe eleli siirtolaisten elämää muiden kaltaistensa parissa. Nykypäivänä moista kasvuympäristöä voisi verrata slummiin, joskin sillä erolla, että ”heimojen” vanhimmat pyrkivät opastamaan jälkikasvua. Alexilla kävi sinänsä tuuri, että hän oppi lukemaan vanhempien naisten opastuksella. Tämä valitettavasti vain heikensi välejä nopeasti kuihtuvaan isään, joka oli vahvasti sitä mieltä, että karjan kasvattaminen olisi kunniallisempaa ”miehen” työtä. Niin tai näin, oli selvää, että pahansisuisella Alexilla oli mielessä aivan muut polut. Juuri ja juuri itsenäiseen ajatteluun kykenevä mies ei voinut pitää siirtolaiselämää kohtalonaan. Täytyihän maailmalla olla enemmän tarjottavaa kuin ainainen köyhyys ja kurjuus? Tämä sisällä kannettu turhautuminen ja katkeroituminen purkautui kaikenlaisina jäyninä ja pahoina tekoina. Näistä näkyvimpinä olivat varmaan varastelu ja väkivaltainen käyttäytyminen.. Kenties miehenalun oma luonto ajoi tuota kohti niitä synkkiä polkuja, joita tuo tulisi lopun elämänsä talsimaan. Toiset sanovat, että miehen kasvuympäristö johti tuon gangsterin ja kriminaalin uralle. Tai ehkäpä kyseessä oli noiden kahden yhteisvaikutus? Kukapa sen sanoisi, mutta yhtä mieltä ollaan siitä, että kenties olisi ollut yleinen etu, jos Micahin tasaisin väliajoin tarjoamat turpasaunat olisivat johtaneet pysyvämpään lopputulokseen.
The quickest way of ending a war is to lose it.
Alexander Lowell kohtasi ensimmäisen kerran kuoleman silmästä silmään ollessaan 13-vuotias. Siirtolaisleirissä oli tapana, että kaikkien perheiden lapset leikkivät yhdessä ja miksipä Lowellien hurmaava katras olisi ollut yhtään erilainen? Alex kulki kahden ystävänsä kanssa normaalia kauemmas leiriteltoilta ja nuo kaivelivat ilokseen maata kuvitellen löytävänsä jotain esihistoriallisia arvoesineitä tai kultakiviä. Alexin tietämättä hänen ystävänsä pelkäsivät Alexin isää ja pitivät miestä kaikinpuolin hulluna. Kovin kaukana totuudesta eivät poikien puheet olleet, mutta Lowellin suvun edustajan kaksikko sai raivon partaalle. Kasoihin kerätyistä kivistä napattiin pieneen nyrkkiin sopiva ja äänekkäämpi kahdesta ystävyksestä sai tuta varhaisteinin käsivoimat kivellä terästettynä. Alexander ei tarkoittanut tehdä oikeasti vahinkoa, mutta ei hallinnut raivoaan ja löi kovempaa kuin oli aikonut toista poikaa kasvoihin. Kuin hidastetusta elokuvasta poika kaatui ohimo veressä ja epäonnekseen iski kasvonsa vasten maassa lojunutta terävää kiveä. Paniikissa ja kauhun vallassa Alexin eloonjäänyt ystävä lähti juoksemaan takaisin kohti leiriä. Alex puolestaan jäi puristamaan vereen tahriutunnutta kiveä pitkäksi ajaksi, eikä voinut kääntää katsettaan kuolleesta pojasta. (Sivumennen sanoen; Meni kauan, ennen kuin näky poistui miehen painajaisista). Alexanderin isä oli ensimmäinen paikalle tullut vanhempi. Tilanne olisi ehkä kääntynyt aivan erilaiseksi, jos Micah ei olisi ollut vahvassa humalassa. Viskipullo kourassa mies kävi poikansa kimppuun kiroten sen päivän kun Alex syntyi ja sohaisi rikkoutuneella pullolla teiniä kasvoihin.
Tänäkään päivänä Alexander ei ole aivan varma, mitä seuraavaksi tapahtui. Joka tapauksessa kävi niin, että Micah joutui vastaamaan teoistaan ja päätyi lopulta hirteen myönnettyään hyökänneensä kahden pojan kimppuun, joista toinen oli menehtynyt. Alexanderin tie johti kuitenkin lasarettiin, jossa tuon pahasti vaurioitunutta naamaa yritettiin hoitaa. Erityisesti miehen vasen silmä oli ottanut pullosta vahinkoa ja kyynelkanava vaurioitui lopultan niin, että se vuotaa ajoittain verta. Silmän ympärille jäi myös arpi muistuttamaan Alexia tuon ensimmäisestä taposta.
15-vuotiaana Alexanderin elämässä tapahtui jälleen. Veronan kaupungissa hoidettu mies toimi avustajana paikallisella suutarilla. Paikan omistaja oli Trevor Ratliff – vanha ja pahasti velkaantunut herrasmies. Trevorin alaisuudessa Alex oppi kunniallisempia käytöstapoja, pukeutumaan tyylikkäästi, ja miellyttämisen jalon taidon, mutta myös varsin synkeitä asioita. Suutarivanhuksen velat nimittäin johtuivat silmittömästä uhkapelaamisen määrästä. Korttipelit olivat Trevorin suosikkeja ja hiljaisempina päivinä tuo opetti ”noviisiaan” Pokerin ja Blackjackin jaloihin saloihin. Alexander osoittautui erinomaiseksi oppilaksi näissä vähemmän kunniallisissa lajeissa. Kuten Trevor osuvasti miehenalulle sanoi: "Suutarina sinulla ei ole tulevaisuutta, mutta kaltaisesi korttihai pystyy takomaan oman onnensa". Rikastumisen toivossa Trevor otti oppipoikansa mukaan peleihin ja kyllä vain – hitaan alun jälkeen Alexander alkoi ymmärtää myös pelien syvempiä salaisuuksia ja lukemaan vastustajiaan.
Arpinaamainen teinipoika ties millaisten henkilöiden seurassa ei tietenkään voinut olla herättämättä huomiota, etenkin kun se ”pojankloppi” vielä otti, ja voitti tappavan tasaisesti kortissa. Muuan matkamies sitten lähestyi Alexanderia luvaten suuria rikkauksia ja auvoisaa eloa, mikäli poika olisi valmis jättämään suutarin apulaisen pestinsä ja liikkumaan pienen porukan kanssa ”siellä, missä mammona virtasi”. Ehkä Alexander ymmärsi jo siinä hetkessä, millaista eloa tämä henkilö tarjosi, mutta ei ehkä välittänyt. Lupaukset rikkauksista ja mammonasta riittivät. Suurudenhulluus ja oman nimen saaminen historian kirjoihin päihitti vakaan elon Trevorin kanssa. Niinpä nuoreksi aikuiseksi kovaa vauhtia varttuva Alex kiitti Trevoria opeista ja lähti uuden jenginsä mukana Veronasta.
Too often we judge other groups by their worst examples while judging ourself by our best intentions
Seuraava jakso Alexanderin elämässä oli täynnä niin syvästi rikollisia tekoja, että jos miehen sielu ei vielä tässä vaiheessa ollut musta, niin seuraavan viiden vuoden sisällä se sielu oli noen, ruudin ja tervan peitossa. Alexia alunperin lähestynyt henkilö: John Lott, oli pankkirosvo ja sillä samalla rikollisen tiellä oli myös miehen jengi tai “ystävät”, kuten John tapasi noita veikkoja nimittää. Nuorimmaisena jäsenä Alexander oli tietenkin juoksupojan asemassa, mutta John piti arpinaamaista pojua kiinnostavana tapauksena, antaen nopeasti vaikeutuvia tehtäviä ja oppitunteja innokkaalle pojalle. Vaikutti siltä, että Alex oli valmis tekemään mitä tahansa, jos se tuottaisi voittoa. Kukapa pankkirosvo voisi vastustaa moista entusiasmia?
12 vuotta kului ja siinä ajassa lähemmäs parikymmentä pankkia oli rosvottu, tuhansia luita murrettu, satoja laukauksia ammuttu, ties kuinka monta epäonnista piesty ja tusinoittain hameväen haaroja availtu. Gangsteri Lowell saavutti kauan haluamansa – tuhottomasti mammonaa ja mainetta – olkoonkin, että maine oli melkoisen pelottava. Miehestä kuiskittiin tiesmitä hirveyksiä. Verta vuotavaa silmää pidettiin merkkinä, että Alex oli jonkin demonin vallassa. Nimi ”Alexander Lowell” oli etsintäkuulutettujen listalla Eteläisissä sekä Läntisissä osavaltioissa, kuten Texasissa ja Missisipissä. John oli menehtynyt pari vuotta aiemmin ja Alex oli käytännössä ominut tuon bisnekset itselleen. Liiketoimet koostuivat paitsi pankkien rosvoamisesta, niin myös laittomien kauppakirjojen kautta ansaituista maatilkuista, jotka pystyi sitten myydä kalliimmalla eteenpäin, uhkapelaamisesta, prostituutiorinkien pystyttämisestä ja niin edelleen. Mikäli Alex olisi pitänyt matalampaa profiilia, olisi hän kenties onnistunut paremmin kriminaaliverkostonsa organisoinnissa. Valitettavasti lähes tusinassa eri osavaltiossa etsintäkuulutettuna oleminen on huono lähtökohta kodin asettamiselle lähitienoille. Liittovaltion poliisin oli pakko puuttua peliin ja häntä koipien välissä gangsteri Lowell joutui pakenemaan itään rikolliskontaktiensa avustuksella. New York oli houkutellut miestä jo pidempään ja oli suuri onni, että he olivat keskittäneet rikolliset puuhansa niin kauas Isosta Omenasta. Kuitenkaan aivan ydinkaupunkiin ei voitu asettua, joten uusi koti piti etsiä muualta Itärannikolta.
Atropos Bay – korruptoitunut ja rikolliselle mielelle oikein suotuisan näköinen kotipaikka. Virheistä oppineena Alexander etsi esiripun rikollisille toimilleen ja uskoi sen käyvän helpommin Atropoksesta kuin viereisestä Atlantic Citystä. Hän tarvitsi legitin yrityistoiminnan, jonka turvista voisi hoitaa rikolliset menonsa. Emerald Cove-klubi oli loppujen lopuksi helppo valinta. Paikan yleisilme oli gangsterin mieleen ja vanha omistaja oli halukas myymään kiinteistön. Niinpä Atropos Bay sai uuden klubin omistajan ja käytännössä asukkaan, kun Alex rakennutti hulppean kartanon n. 3 kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Tällä kertaa rikolliset toimet keskittyisivät uhkapeliringin pyörittämiseen, sillä kaupungissa oli paljon kilpailua myös rikollisemmilla urapoluilla. Sieltä käsin mies nyt hoitaa viimeisen kuuleman mukaan klubin omistajan töitään, mutta pahaa mainettaan tuo tuskin koskaan saa niskastaan. Kenties jollain synkällä tavalla Alexander Lowell nauttiikin siitä kauhusta, jota ympärilleen levittää. Sen pitu---
"HEI! Ei vielä! Entäs se filmitähti?! Minä haluan kuulla Scarlet Hearstista ja Alexanderista!"
Ah! Aivan! Olin ihan unohtaa! että voi niin kaunis asia päätyä niin kauhean miehen elämään. Etsiessään uutta kotia New Yorkin lähettyviltä, oli Alexanderin elettävä hotelleissa suuressa kaupungissa. Jopa gangsteri saattaa tylsistyä ja hakea arkisia hupeja siinä, missä muutkin kansalaiset. Kävi niin, että Sex-elokuva oli saamassa ensi-iltaansa ja totta kai Alexander halusi olla yksi monista, jotka elokuvan näkisivät. On vaikea sanoa, miten filmi vaikutti arpinaamaiseen gangsteriin, mutta jälkiseuraukset ovat kaikkien nähtävillä. Grand Roayl-hotellin porterieeri on vannonnut nähneensä kirjeen Alexanderilta Scarletille varsin pian elokuvan ensiesityksen jälkeen. Mikä erikoisinta; On näiden kahden välillä ilmeisesti kulkenut kirjettä lähes viikottain sen jälkeen. Kaikkia faktoja eivät edes parhaat lehdet tunne, mutta vaikuttaa siltä, että on nainen, joka saa myös Lowellin mustan sekä jäisen sydämen sulamaan. Voimme vain arvailla, mitä Scarletin kaltainen tähti näkee vaarallisessa ja rujossa Alexanderissa? Monet epäilevät, että miehellä on jonkinlainen kiristyskuvio menossa, mutta todisteita tästä ei ole. Scarlet vaikuttaa olevan onnellinen niinä harvoina kertoina, kun nuo kaksi on yhdessä nähty. Kenties gangsteri ja kaunotar eivät olekaan niin erilaisia kuin ensinäkemältä voisi olettaa…
P E R S O N
Jos kysyt kymmeneltä Atropos Bay:n asukilta yhtä adjektiivia kuvaamaan Alexader Lowellia, on ihme, jos vähintään yhdeksän ei vastaa ”pelottava” tai "vaarallinen". Tummapiirteinen mies jättää helposti itsestään vaarallisen kuvan ja sinällään ystävällisen kuuloinenkin puhe voi pitää sisälläään varoituksia sekä uhkailua. Miestä ajaa eteenpäin maailmassa kaksi asiaa: Status ja mammona. Usein nuo kaksi vieläpä limittyvät tai ovat vaikeasti erotettavissa. Suurimmaksi idolikseen Alexander vastaa antiikin kaimansa: Aleksanteri Suuren. Siirtolaisleirien vaatimaton elämä oli ollut miehen elon kurjinta aikaa – nimetön ja näkymätön osa mitättömän pientä yhteisöä köyhyydessä eläen. Tarinat antiikin sankareista ja rohkeista teoista innostivat nuorta poikaa tekemään itsestäänkin jotain suurta. Tuskin Alex itsekään kuitenkaan olisi osannut arvata, että hänen tuleva maineensa ja vaurautensa olisi rötösten keinoin ansaittu. Joka tapauksessa valta, raha ja maine ovat Alexille kaikki kaikessa. Kymmenien vuosien ura rikollisena on kehittänyt miehelle tarkan vainun menestymiseen sillä saralla. Alexander on oiva suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia ryöstöjä, joskin nykyään pysyttelee itse vaarallisimmista keikoista kaukana ja antaa alaistensa hoitaa työt suunnitelmansa pohjalta. Myös aivan laillisten bisnesten ja rikastumismahdollisuuksien löytäminen sekä vaistoaminen ovat netonneet miehelle melkoisen tilin vuosien saatossa. Uusimpana hankintana on totta kai Emerald Cove-klubi, jonka omistajana mies käärii tasaista voittoa, pyrkien kuitenkin jatkuvasti suurempiin nettotuloihin.
Ahne, mutta kärsivällinen on hyvä tapa kuvata Alexanderin tietä taloudelliseen menestymiseen. Elämässä on kuitenkin muutakin kuin raha ja niin on tässä gangsteri miehessäkin. Raha vain osaltaan vaikuttaa niin moneen piirteeseen Alexanderissa, ettei sitä voi täysin jättää mainitsematta jatkossakaan. Aika suutarin oppipoikana kehitti gangsterin käytöstapoja ja mies menee ainakin kohtalaisesta herrasmiehestä useimmiten. Neitojen rystysiä osataan suudella ja päällystakkia jaetaan viileällä ilmalla. Mikään romantiikan suurmestari Alex ei kyllä ole, mutta miehen rujo ulkomuoto ja vaarasta viestivä olemus vetoaa tiettyyn osaan hameväkeä. Poliittisesti mies tukee Republikaaneja, mutta tukeminen loppuu taloudellisiin lahjuksiin oman aseman edistämisen toivossa. Samalla tavoin kohdellaan myös virkavaltaa, joiden työn merkitystä kyllä käytännössä korostetaan ja arvostetaan koppalakkien urheutta. Samaan aikaan syynätään suuria summia rahaa Atropos Bayn poliisijohdolle, että omat laittomat bisnekset saavat jatkua ilman kommervenkkejä. Osa näistä bisneksistä on laiton korttirinki, johon pääsevät varakkaat tuhlailemaan rahojaan suurten voittojen toivossa. Alex itse keräsi aikoinaan ensimmäisiä satasiaan korttipeleillä. Miehellä on erinomainen muisti korttipeleihin, ja suurehkot matemaattiset lahjat. Näiden avulla Blackjack-pelin huijaaminen oli mahdollista ja sääntö siitä, että ”Talo ottaa omansa”, ei toteunut niissä pöydissä, joissa Alexander viihtyi. Toisenlaisissa olosuhteissa gangsterista olisi voinut tulla kirjanpitäjä tai jopa matemaatikko, mutta se on mennyttä tässä vaiheessa. Tuskinpa Alexanderia olisi edes kiinnostanut mennä alalle, jossa suurten summien tienaaminen oli lähes mahdotonta - puhumattakaan, että olisi saavuttanut suurta mainetta valitsemalla moisen tien.
What is a king to a God? What is God to a non-believer?
Kiristäminen ja uhkailu ovat oivia työkaluja, kun tarvitsee pitää vastustajat loitolla tai alaiset kurissa. Alexander Lowell ei ole kuuluisa kärsivällisyydestään, mitä tulee epäonnistumiseen tai miehen luottamuksen pettämiseen. Gangsteri näkee kriminaaliverkostonsa pelilautana, jonka erilaiset nappulat täyttävät. Kun jokin näistä nappuloista sitten osoittautuu ennakoitua tehottomammaksi, on se korvattava nopeasti uudella ja vahvemmalla palasella. Darwinismia muistuttava johtaminen on tietenkin karua seurattavaa vierestä, mutta Alexin luottamuksen arvoiset henkilöt, eli vahvimmat palaset, nauttivat suurista eduista.
Scarletin kohtaaminen on ehkä hieman pehmentänyt gangsterin kovaa ulkokuorta, mutta lähinnä vain naisen seurassa. Sama laskelmoiva ja vaarallinen rikollinen mies kuitenkin on, joskin filmitähti tyttöystävä on päässyt nauttimaan Alexanderin paremmista ominaisuuksista. Gangsteri harvoin puhuu tunteistaan tai muutenkaan antaa tunteidensa ohjata päätöksiään. Scarlet on tässä suhteessa muuttanut hieman miestä, jolle harkittu ja etukäteen suunniteltu toiminta on ollut tutumpaa. Alexander ja Scarlet pelaavat siinä mielessä erikoista peliä, että alunperin molemmat taisivat olla vain oman edun nimissä kiinnostuneita toisesta. Toihan leffatähdelle näkyvyyttä seurustella tunnetun miehen kanssa. Alexander taas pyrki Scarletin avulla pääsemään kiinni elokuvateollisuuteen. Tämä suunnitelma on hiljalleen vaipumassa unohduksiin ja Alex on omaksi yllätyksekseen huomannut, ettei seurustelu ehkä olekaan niin suuri taloudellinen ja mahdollisesti jopa juridinen riski kuin hän oli alunperin ajatellut.
L O O K S
Arpi vasemmassa silmäkulmassa on kenties se eniten puhetta aiheuttava piirre Alexander Lowellin ulkonäössä. Mistä se on tullut ja miksei mies peitä sitä? Aloitetaan siis siitä. Alexanderin silmä vauroitui, kun tuon isä humalassa sohaisi poikaa särkyneellä lasipullolla. Vasemman silmän päälle jäi utuisen harmaa kalvo, mutta Alex näkee silmillään normaalisti. Ajoittain vaurioitunut kyynelkanava vuotaa verta, minkä ihmiset tulkitsevat merkiksi, että gangsteri olisi jotenkin demonien vallassa. Ilmeet ja eleet Alexanderilla ovat hillittyjä sekä harkittuja, kuten miehen muukin käytös. Tarkka silmäisimmät ihmistuntijat saattavat erottaa myös surumielisyyden hitusen Alexin olemuksessa, mutta päällisin puolin kylmät sekä laskelmoivat ilmeet jättävät uteliaat silmäparit katselemaan mielummin omiin jalkoihin kuin kohtaamaan gangsterin katseen. Alexanderin kasvojen arpi on kenties näkyvin, mutta miehen 83 kiloiseen ja 185 senttiseen kroppaan on niitä sattunut useampiakin. Gangsterin elämä on ollut kaikinpuolin vaarallista. Pankkiryöstöt ja muut rötökset ovat kovaa työtä. 39-vuotiaan kroppa on säilynyt suht hyvässä kunnossa päällisin puolin, vaikka ruhjeita ryöstökeikoista on jäänytkin. Selkä on useiden pitkien arpien peitossa, polvissa komeilee pari lisää ja miehen oikeaan lonkkaan on osunut luoti, jota ei saatu kokonaan poistettua. Niinpä tätä nykyä gangsteri käyttää kävelykeppiä – eikä mitään aivan halpaa, vaan kepissä on musta pyökkirunko ja hopeinen koristeltu otin osa. Everything has its beauty but not everyone sees it
Pukeutumisestaan Alexander saa paljon kiitosta jopa tyttöystävältään Scarletilta. Vuodet suutarin opissa eivät menneet hukkaan ja miehellä on hyvä maku pukeutumisen suhteen. Puku tekee miehen ja Alex käyttää lähes poikkeuksetta mustaa kolmiosaista pukua kravatteineen päivineen. Kengät ovat viimeisen päälle vahattu ja kiilotettu. Tummia – lähes mustia – hiuksia pidetään sliipattuina ja pestyinä, kuten muutakin kroppaa. Kokisihan miehen maine melkoisen kolauksen, jos hän esiintyisi jossain rääsyissä julkisesti. Alexin ryhdikäs olemus viestii, että tällä miehellä on talous kunnossa, eikä gangsteri kursaile käyttää suuria summia vuodessa pukeutumiseensa. Jos hän jää historian kirjoihin rikollisen urastaan, niin hän haluaa tulla muistetuksi myös siitä, että pukeutui aina tyylikkäästi. Tyypillisin näky Alexanderista on, kun mies istuu mustan avo-Fordinsa kyydissä puvussaan ja ajalee rauhakseltaan pitkin Atropos Bayn katuja. Yhtälailla miehen voi kohdata Emerald Coven juhlasalissa kertomassa hurjia ja pelottavia tarinoita kaunottarille tai rupattelemassa niitä näitä mahdollisille bisneskumppaneille.
E K S T R A
- Etsintäkuulutettu eteläisimmissä osavaltioissa
- Kortinlaskija ja matemaattisesti lahjakas
- Omistaa mustan Fordin
- Elelee muutaman kilometrin päässä keskustasta suuressa kartanossa
- Emerald Coven omistaja
- Alkoholin ystävä ja trokareiden tukija
- Vasenkätinen
- Alkoholin ystävä ja trokareiden tukija
- Vasenkätinen