Antón de la Vega
Apr 2, 2022 16:35:45 GMT
Post by kambl on Apr 2, 2022 16:35:45 GMT
Antón de la Vega
Ikä: 40
30th Jun, 1887
Influencer / Currently unemployed / Leader of The Branch of Balance
FC: Oscar Isaac
Silmät: Ruskeat
Hiukset: Mustat / harmaantuvat
30th Jun, 1887
Influencer / Currently unemployed / Leader of The Branch of Balance
FC: Oscar Isaac
Silmät: Ruskeat
Hiukset: Mustat / harmaantuvat
Ääni: link
Pituus: 171cm
Paino: 72kg
Asuminen:
Paino: 72kg
Asuminen:
Kommuunissa Atropos Bayn ja Wastelandin ulkopuolella, tarkemmin sanottuna maaseudun perällä, 381ha kokoisen aidatun ja tarkasti vartioidun alueen keskiössä.
Perhe:
Äiti Maria de la Vega
Isä Rafael de la Vega †
Setä Augusto de la Vega(biologinen isä)
Serkku Raúl de la Vega †
Serkku Miguel de la Vega †
Poika Vincente de la Vega (25v)
Tytär Dunia de la Vega (25v)
Ulkonäkö:
Suht' nuoresta iästä huolimatta silmäpussit löytyy silmien alta ja muutama otsaryppykin on ehtinyt ilmaantua. Korpinmustat, hieman lainehtivat hiukset hyvin usein kammattuna taakse. Partakin on hyvin tummaan taittava, vaikkakin siinä on jo kaikista eniten harmaata esillä - herran hiuksiin verrattuna ainakin. Myös pari astetta tummempi ihonsävy erottaa hänet valtaosasta Atropos Bayn valtaväestöstä. Aivan kuin hän ei hiertäisi ylempien herrojen kengässä pelkästään asemansa vuoksi, pitää tuoda vielä lisäprovosaatiota muilta sektoreilta. Vaikka Antónin äiti olikin valkoihoinen amerikan kansalainen, suurin osa piirteist tuli Kuuban puolelta.
Vaateus on joko äärimmäisen virallista ja tyyliteltyä, tai sitten mukavuus-edellä periaatteen mukaista. Edustustilaisuuksissa Antón pukeutuu sosiaalisen asemansa etiketin mukaisesti, kun taas omassa kommuunissaan maanläheisyys ja mukavuus menee etualalle - ei ole siis suurikaan yllätys löytää häntä löysemmissä ylä- ja alaosissa kulkemassa ympäriinsä paljasjaloin.
Suht' nuoresta iästä huolimatta silmäpussit löytyy silmien alta ja muutama otsaryppykin on ehtinyt ilmaantua. Korpinmustat, hieman lainehtivat hiukset hyvin usein kammattuna taakse. Partakin on hyvin tummaan taittava, vaikkakin siinä on jo kaikista eniten harmaata esillä - herran hiuksiin verrattuna ainakin. Myös pari astetta tummempi ihonsävy erottaa hänet valtaosasta Atropos Bayn valtaväestöstä. Aivan kuin hän ei hiertäisi ylempien herrojen kengässä pelkästään asemansa vuoksi, pitää tuoda vielä lisäprovosaatiota muilta sektoreilta. Vaikka Antónin äiti olikin valkoihoinen amerikan kansalainen, suurin osa piirteist tuli Kuuban puolelta.
Vaateus on joko äärimmäisen virallista ja tyyliteltyä, tai sitten mukavuus-edellä periaatteen mukaista. Edustustilaisuuksissa Antón pukeutuu sosiaalisen asemansa etiketin mukaisesti, kun taas omassa kommuunissaan maanläheisyys ja mukavuus menee etualalle - ei ole siis suurikaan yllätys löytää häntä löysemmissä ylä- ja alaosissa kulkemassa ympäriinsä paljasjaloin.
Luonne:
Antónin luonne on kuten hänen menneisyytensä; hänellä on iso sydän, paljon aikaa muiden huolille, antelias, ajatteleva ja ihmisläheinen. Mutta samalla hänellä on pimeämpi puoli, joka on itsekäs, ahne, omaa etua ajava, kapinoiva ja petollinen. Hänellä on runsaasti empatiaa, vaikkakin hyvin väärää empatiaa, karismaattinen, mutta julma. On vaikea määritellä mikä sai hänet hylkäämään aikoinaan hyveellisen elämän ja suorittamaan ensimmäisen rikoksensa kaikkea oppimaansa vastaan; ehkä se oli kaikki se ihailu ja vaikutusvalta mitä hän sai yhteisöltä, tai sitten hän vain odotti tilaisuuttaan tehdä väärin, sillä loppuen lopulta hänelle ei tuottanut mitään ongelmia kajota omiin läheisiinsä ja samaan aikaan jatkamaan elämäänsä eteenpäin naama peruslukemilla.
Ottaen huomioon että hän lienee kävelevä vastine lauseelle; "mies jolla oli kaikki, mutta menetti sen", Antón ei ole juurikaan katkeroitunut tapahtumista. Auktoriteetti on ongelma, niin kauan kuin isompi taho haluaa sortaa muita likaamatta itse käsiään. Hän on tyyni ilman mitään merkkejä lähestyvistä myrskyistä. Olosuhteet kaikkeen menneeseen ovat niin erilaiset, ettei ole suuremmin järkeä vertailla tilanteita. Menneisyydestä puhuminen on niin tiivistettyä ja kaunisteltua kuin vain voi olla vaikka tietenkään se, että on menestyvästä sikarien ja tupakkatuotteiden valmistavasta suvusta ei ole niin paha stigma, kuin että olisi viinatrokari, näin kieltolain aikaan.
Herra säästyi itse ensimmäisen maailmansodan kauhuilta omakohtaisesti, mutta havainnot ympärillä käyvistä mullistuksista maalasivat tarpeeksi piruja seinille. Perheitä revittiin palasiksi, ihmiset joutuivat isompien herrojen pelinappuloiksi joita mätkittiin nopeammin kumoon kuin epäreilussa shakkierässä ja kaikki koetut kauhut tuotiin rintamalta sivullisten elämään. Rikkaan perheen lapsena ja tapahtuma-aikaan vielä halukkaana oppimaan pyhäksi mieheksi hän on ehkä väärä henkilö kommentoimaan mitään sodan vaikutuksista, mutta se että hänen ikätovereita vietiin tykistön ruuaksi, vain jotta vanhemmat sedät rikastuvat taikka hyötyvät sekasorrosta muuten, ei käy järkeen. Tietenkin hyveelliset ja moraaliset opit menivät hyvin pian perheen yhteenpaluun jälkeen roskiin, joten välttyikö hän sodan kauhuilta sittenkään? Oman isän surmaaminen -kylläkin hätävarjeluna- on aika iso harppaus entiseltä uskon mieheltä. Jossain määrin hän kantaa vastuunsa teoistaan, mutta maanpako kielii kieltämättä muusta. Mikäli Antón olisi ollut tietoinen syystä, miksi hänen isänsä tulistui hänen äidilleen niin palattuaan rintamalta, tilanne voisi olla eri - mies voi olla manipuloinnin ja puolelleen puhumisen asiantuntija, mutta hän inhoaa valheita. Ei hänen mottonsa väittelyissä suinkaan ole "totuus vaiko valhe?"
Herra säästyi itse ensimmäisen maailmansodan kauhuilta omakohtaisesti, mutta havainnot ympärillä käyvistä mullistuksista maalasivat tarpeeksi piruja seinille. Perheitä revittiin palasiksi, ihmiset joutuivat isompien herrojen pelinappuloiksi joita mätkittiin nopeammin kumoon kuin epäreilussa shakkierässä ja kaikki koetut kauhut tuotiin rintamalta sivullisten elämään. Rikkaan perheen lapsena ja tapahtuma-aikaan vielä halukkaana oppimaan pyhäksi mieheksi hän on ehkä väärä henkilö kommentoimaan mitään sodan vaikutuksista, mutta se että hänen ikätovereita vietiin tykistön ruuaksi, vain jotta vanhemmat sedät rikastuvat taikka hyötyvät sekasorrosta muuten, ei käy järkeen. Tietenkin hyveelliset ja moraaliset opit menivät hyvin pian perheen yhteenpaluun jälkeen roskiin, joten välttyikö hän sodan kauhuilta sittenkään? Oman isän surmaaminen -kylläkin hätävarjeluna- on aika iso harppaus entiseltä uskon mieheltä. Jossain määrin hän kantaa vastuunsa teoistaan, mutta maanpako kielii kieltämättä muusta. Mikäli Antón olisi ollut tietoinen syystä, miksi hänen isänsä tulistui hänen äidilleen niin palattuaan rintamalta, tilanne voisi olla eri - mies voi olla manipuloinnin ja puolelleen puhumisen asiantuntija, mutta hän inhoaa valheita. Ei hänen mottonsa väittelyissä suinkaan ole "totuus vaiko valhe?"
We've chosen the path of disgrace
We give this life to our children
And teach them to hate this place
We give this life to our children
And teach them to hate this place
Menneisyys:
Antón de la Vega syntyi heinäkuun 30. päivä vuonna 1882 ainoana lapsena kuubalaiselle Rafael de la Vegalle ja tämän yhdysvaltalaiselle vaimolle Maria de la Vegalle. Rafael de la Vega johti viidentenä sukupolven edustajana laajaa tupakkatuotteisiin ja niiden valmistukseen, erityisesti sikareihin erikoistunutta, yritystä ja hänen äitinsä oli tyypillinen kodin hengetär. Lähisukuun kuului isän vanhempien lisäksi tämän vanhempi veli, Augusto de la Vega, joka niitti mainetta ja kunniaa maansa armeijassa. Alkuasetelman kun otti huomioon, pystyi helposti sanoa ettei perheellä ollut rahasta taikka vaikutusvallasta puutetta.
Antón ei kokenut niinkään mielenkiintoa periä sukunsa yritystä omalle kontilleen, vaan oli mielummin antamassa sitä serkkujensa hallittavaksi. Nuori herra halusi ennemmin kouluttautua mahdollisimman hyvin, kenties jopa lähteä uskonnon tielle, eikä perheestä tullut vastalausetta. Ehkä se olisi sopinut hyvin suvun dynamiikkaan; yksi osapuoli piti kansaa hallussa päihteiden avulla, toinen politiikan ja armeijan kautta ja viimeinen olisi jotain siltä väliltä. Elämä Kuubassa ei poikennut juurikaan hirveämmin, ennen huhtikuun 7. päivää vuonna 1917, jolloin ensimmäinen maailmansota rantautui heidän ovelle Saksan hyökätessä neutraalien laivojen kimppuun Amerikan rannikkojen tuntumissa. De la Vegan suvusta liittoutuneiden avuksi Panaman alueella käyviin taisteluihin lähti Antónin isä Rafael, sekä hänen serkkunsa Raúl ja Miguel de la Vega. Hänen setänsä Augusto oli jo ylennyt liian tärkeäksi militariseksi henkilöksi jotta olisi osallistunut sotaan ja kerta Antón ei tuntenut mitään vetoa perheen yritystä kohtaan, oli jonkun huolehdittava siitäkin.
Samoihin aikoihin nuori herra de la Vega pääsi myös viettämään railakkaampaa, rikkaan etuoikeutetun, nuoren aikuisen elämää, jonka seurauksena hänestä tuli myös isä. Ensiksi syntyi poika Vincente ja hyvin pian tämän jälkeen toisen äidin kautta tytär Dunia. Omille vanhemmilleen Antón ei kertonut kummastakaan lapsestaan mitään vaan enemmänkin sedälleen, jonka tiesi olevan muutenkin valtiollisten salaisuuksien vuoksi vaitiolovelvollinen, joten toiselle ripittäytyminen tuntui helpommalta. Maria taikka Rafael olisivat varmasti tyrkyttämässä avioliittoa pojalleen, ettei de la Vegan suvussa olisi äpäriä ja kun lapsilla oli eri äidit, se vain pahentaisi tilannetta.
Isän ja serkkujen komennus olisi jatkunut varmasti muiden sotilaiden rivistössä Eurooppaan asti, ennen kuin sota loppui kuin seinään marraskuussa v. 1918. Aiemmin neutraalina pysytellyt Kuuba oli korkeintaan kärsinyt sisäisistä kärhämistä ennen ensimmäistä maailmansotaa ja kansainvälinen kriisi oli jättänyt jälkensä. Molemmat Antónin serkuista, Auguston pojista, olivat saaneet surmansa taisteluissa, eikä Rafaelkaan ollut entisensä. Omillaan asunut Antón päätti vierailla vanhempiensa luona eräänä iltana ja tuo visiitti muutti hänen elämänsä. Saavuttuaan paikalle hän näki isänsä kuristamassa henkensä edestä taistelevaa äitiään, mikä sai nuoren miehen syöksymään samantien väliin. Jossain siinä matkalla oli käteen tarttunut tulisijan kohennushanko eikä hän ehtinyt huomata tätä ennen kuin Rafael makasi maassa kasvavan verilammikon keskellä. Kumpikin hengissä tilanteessa selvinnyt de la Vega olivat järkyttyneitä tahoiltaan ja virkavallan saapuessa tilanne kuitattiin hätävarjeluna "kranaattikauhun" aiheuttamaa uhkaa kohtaan. Se, mitä Antón ei tiennyt, oli että Rafael oli jotain kautta saanut tietoonsa vuosia sitten tapahtuneesta vaimonsa suhteesta Augustoon - juuri niihin aikoihin kun uutiset omasta perillisestä tulivat julki. Ja kun Maria ei kieltänytkään tätä ja lisätiedot tuntuivat todistavan entisestään että Augusto olisikin Antónin biologinen isä, kaikki paska räjähti käsiin. Sodan karaisema Rafael oli kiihdyksissä käynyt pettäneeseen vaimoonsa käsiksi ja olisi todennäköisesti kostanut petoksen kuolemalla, jollei avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntynyt Antón olisi saapunut paikalle.
Hyvin pian Rafael de la Vegan hautajaisten jälkeen Maria osti pojalleen yhden suunnan lipun Yhdysvaltojen puolelle, toivoen että tällä olisi paremmat mahdollisuudet jatkaa elämäänsä kuin ennenkin siellä. Kuubaan jääminen voisi väistämättä johtaa totuuden paljastumiseen, jolloin perhe joutuisi toistamiseen mullistuksen piiriin, eikä se välttämättä kestäisi sitä. Siinä missä Kuuba oli selvinnyt suhteellisen vähällä maailmanlaajuisesta kriisistä, liittoutuneet valtiot olivat kärsineet sitäkin enemmän. Amerikassa oli nousemassa tunnettu termi kadotetusta sukupolvesta, pettyneistä ja kyynisistä nuorista, jotka selvisivät ensimmäisestä maailmansodasta, eikä varmasti hänen oma perhe ollut ainoa, minkä sota oli repinyt riekaleiksi. Antón saapui lopulta Atropos Bayhin; kovaa vauhtia kasvavaan pohattojen pyörittämään teollistuvaan satamakaupunkiin. Maailmansota oli ehkä päättynyt, mutta mies näki silti samoja elementtejä ympärillään; rakennuksia nousi ihmishenkien ja asuinalueiden hinnalla, sosiaalisia kasteja oli kuin eri valtioita; alhaisimpien tilanteessa ei ollut mitään kehuttavaa, kieltolaki tuntui lisäävän ongelmakäyttäytymistä ilman että kitki alla olevaa ongelmaa mitenkään ja kaikkien tuli työskennellä henkensä uhalla jollekin etuoikeutetummalle. Maailma oli muuttunut julmaksi paikaksi vailla mitään yksilön arvoa, eikä kukaan vaivautunut tekemään asialle mitään. Poliitikkojen oli helppo puhua pienien muutosten puolesta samalla kun käsi kävi hurraavan ihmiskansan taskuissa viemässä vähäiset elinvarat. Ilmassa leijuivat kemikaalit ja öisin kuului korruption aiheuttamat kauhut.
Hetken asiaa mielessä pyöriteltyään, Antón oli ostanut mahdollisimman ison pinta-alan Atrospos Bayn laitamilta kuin estääkseen isomman korporaation levittäytymisen. Yksikään isompi yritys ei käyttäisi ihmishenkiä resursseinaan ilman järjen hiventäkään, eikä elinympäristöä muutettaisi myrkkyjen keskittymäksi. The Branch of Balance-nimitystä käyttänyt idea vaikutti ensin maanläheiseltä kommuunilta, mutta pian kuvioihin tuli oman väen puolustaminen aseilla ja ulkomaailmasta irtautuminen, oli helpompi väittää kyseessä olevan lauma fanaattisia seuraajia kuin rauhaa rakastava aate. Antón on ottanut molemmat lapsensa projektiinsa mukaan ja aseistus järjestelmää vastaan tulee niin yksittäisiltä tahoilta, kuin vähän isommalta sponsorilta Kuubasta, nimeltään Augusto de la Vega. Herralle tämä on lähinnä sukulaisten hyväntahtoista apua, tietämättä setänsä pääsyystä auttaa häntä. Rahaa löytyi jo omasta takaa laittakseen rattaisiin liikettä, eikä suunnitelmissa ole pysäyttää koneistoa ihan heti. Ostettu 381 hehtaarin aluekin omalle idealogialle on vasta alkua... Miksei sitä piirittäisi koko satamakaupunkia ja estämästä korruptiota leviämästä syvemmälle sisämaahan?
Isän ja serkkujen komennus olisi jatkunut varmasti muiden sotilaiden rivistössä Eurooppaan asti, ennen kuin sota loppui kuin seinään marraskuussa v. 1918. Aiemmin neutraalina pysytellyt Kuuba oli korkeintaan kärsinyt sisäisistä kärhämistä ennen ensimmäistä maailmansotaa ja kansainvälinen kriisi oli jättänyt jälkensä. Molemmat Antónin serkuista, Auguston pojista, olivat saaneet surmansa taisteluissa, eikä Rafaelkaan ollut entisensä. Omillaan asunut Antón päätti vierailla vanhempiensa luona eräänä iltana ja tuo visiitti muutti hänen elämänsä. Saavuttuaan paikalle hän näki isänsä kuristamassa henkensä edestä taistelevaa äitiään, mikä sai nuoren miehen syöksymään samantien väliin. Jossain siinä matkalla oli käteen tarttunut tulisijan kohennushanko eikä hän ehtinyt huomata tätä ennen kuin Rafael makasi maassa kasvavan verilammikon keskellä. Kumpikin hengissä tilanteessa selvinnyt de la Vega olivat järkyttyneitä tahoiltaan ja virkavallan saapuessa tilanne kuitattiin hätävarjeluna "kranaattikauhun" aiheuttamaa uhkaa kohtaan. Se, mitä Antón ei tiennyt, oli että Rafael oli jotain kautta saanut tietoonsa vuosia sitten tapahtuneesta vaimonsa suhteesta Augustoon - juuri niihin aikoihin kun uutiset omasta perillisestä tulivat julki. Ja kun Maria ei kieltänytkään tätä ja lisätiedot tuntuivat todistavan entisestään että Augusto olisikin Antónin biologinen isä, kaikki paska räjähti käsiin. Sodan karaisema Rafael oli kiihdyksissä käynyt pettäneeseen vaimoonsa käsiksi ja olisi todennäköisesti kostanut petoksen kuolemalla, jollei avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntynyt Antón olisi saapunut paikalle.
Hyvin pian Rafael de la Vegan hautajaisten jälkeen Maria osti pojalleen yhden suunnan lipun Yhdysvaltojen puolelle, toivoen että tällä olisi paremmat mahdollisuudet jatkaa elämäänsä kuin ennenkin siellä. Kuubaan jääminen voisi väistämättä johtaa totuuden paljastumiseen, jolloin perhe joutuisi toistamiseen mullistuksen piiriin, eikä se välttämättä kestäisi sitä. Siinä missä Kuuba oli selvinnyt suhteellisen vähällä maailmanlaajuisesta kriisistä, liittoutuneet valtiot olivat kärsineet sitäkin enemmän. Amerikassa oli nousemassa tunnettu termi kadotetusta sukupolvesta, pettyneistä ja kyynisistä nuorista, jotka selvisivät ensimmäisestä maailmansodasta, eikä varmasti hänen oma perhe ollut ainoa, minkä sota oli repinyt riekaleiksi. Antón saapui lopulta Atropos Bayhin; kovaa vauhtia kasvavaan pohattojen pyörittämään teollistuvaan satamakaupunkiin. Maailmansota oli ehkä päättynyt, mutta mies näki silti samoja elementtejä ympärillään; rakennuksia nousi ihmishenkien ja asuinalueiden hinnalla, sosiaalisia kasteja oli kuin eri valtioita; alhaisimpien tilanteessa ei ollut mitään kehuttavaa, kieltolaki tuntui lisäävän ongelmakäyttäytymistä ilman että kitki alla olevaa ongelmaa mitenkään ja kaikkien tuli työskennellä henkensä uhalla jollekin etuoikeutetummalle. Maailma oli muuttunut julmaksi paikaksi vailla mitään yksilön arvoa, eikä kukaan vaivautunut tekemään asialle mitään. Poliitikkojen oli helppo puhua pienien muutosten puolesta samalla kun käsi kävi hurraavan ihmiskansan taskuissa viemässä vähäiset elinvarat. Ilmassa leijuivat kemikaalit ja öisin kuului korruption aiheuttamat kauhut.
Hetken asiaa mielessä pyöriteltyään, Antón oli ostanut mahdollisimman ison pinta-alan Atrospos Bayn laitamilta kuin estääkseen isomman korporaation levittäytymisen. Yksikään isompi yritys ei käyttäisi ihmishenkiä resursseinaan ilman järjen hiventäkään, eikä elinympäristöä muutettaisi myrkkyjen keskittymäksi. The Branch of Balance-nimitystä käyttänyt idea vaikutti ensin maanläheiseltä kommuunilta, mutta pian kuvioihin tuli oman väen puolustaminen aseilla ja ulkomaailmasta irtautuminen, oli helpompi väittää kyseessä olevan lauma fanaattisia seuraajia kuin rauhaa rakastava aate. Antón on ottanut molemmat lapsensa projektiinsa mukaan ja aseistus järjestelmää vastaan tulee niin yksittäisiltä tahoilta, kuin vähän isommalta sponsorilta Kuubasta, nimeltään Augusto de la Vega. Herralle tämä on lähinnä sukulaisten hyväntahtoista apua, tietämättä setänsä pääsyystä auttaa häntä. Rahaa löytyi jo omasta takaa laittakseen rattaisiin liikettä, eikä suunnitelmissa ole pysäyttää koneistoa ihan heti. Ostettu 381 hehtaarin aluekin omalle idealogialle on vasta alkua... Miksei sitä piirittäisi koko satamakaupunkia ja estämästä korruptiota leviämästä syvemmälle sisämaahan?
Trivia:
-TBA pelien edetessä / myöhemmin