Finley Dennis

[gaudyplant]

Finley Alexander Dennis

20 yo / m / gay / single / citizen / critic at Atropos Bay Newspaper

face claim: Robert Sean Leonard

Personality

Ensivaikutelmalta Finley vaikuttaa nokkelalta ja sanavalmiilta nuorelta mieheltä, joka on luonteva tilanteessa kuin tilanteessa. Hän on äärimmäisen karismaattinen, kaunopuheinen ja kohtelias, mitä moni etenkin vanhempi ihminen arvostaa. Kenties nykynuorisosta ei olekaan kasvamassa aivan toivotonta kansaa, kun Finleyn kaltaisia sieluja on olemassa.

Finley onkin taitava sulautumaan erilaisiin tilanteeseen. Hänen toistaiseksi lyhyt, mutta monipuolinen elämänkokemuksensa on opettanut hänelle monia asioita, mutta aivan päällimmäiseksi on kehkeytynyt tapa sulautua joukkoon parhaan mukaan. Finley on oppinut hyvin herkäksi tulkitsemaan ympäristön mielipiteitä ja reaktioita, ja taivuttamaan itsensä siihen rooliin, mitä häneltä kyseisessä seurassa vaaditaan. Näin hän on oppinut välttymään ongelmilta.

Analyyttinen Finley on ammattilainen omassa työssään—vaikkei siihen mitään varsinaista koulutus ta ole saanutkaan. Hänen elämän mittainen kokemus tekstien parissa, yhdistettynä hänen terävään kielenkäyttöön, sekä taitoon arvostella asioita oikeilta kanteilta saa hänestä oivan kriitikon suosittelemaan Atropos Bayn kulttuurielämyksiä lehden lukijoille. Häntä voisi kuvailla menestyksekkääksi jo näinkin nuorella iällä, vaikkakin toki hänen suvullaan on osansa tähän yhtälöön—hänen setänsä ollessa poliittinen vaikuttaja kaupungissa, Finley on saanut jalkansa oven väliin helpommin kuin monet muut.

Opportunistina Finley ei koe minkäänlaista huonoa omaatuntoa keinoista, joilla hän on saavuttanut elämäntilanteensa. Hänellä on jo tarpeeksi päänvaivaa elämässään muutenkin, eikä tilanteeseen yhtään auta se, että Finley yrittää parhaansa mukaan kerätä kasaan tarpeeksi rahaa, jotta hän pääsisi muuttamaan pois vanhempiensa luota. Kireät välit noihin eivät ole tehneet Finleyn elämää helpoksi, eikä Finley malta odottaa aikaa, jolloin hänen ei tarvitse tuijotella isänsä naamaa päivittäin.

Huolimatta hänen päällisin puolin huolettomasta ulkokuoresta, Finley kantaa sisällään suurta määrää patoutunutta vihaa, joka kuplii pinnan alla pohjimmillaan itseinhona. Tämä kaikki kumpuaa siitä, miten ihmiset ovat suhtautuneet häneen vuosien varrella. Perimmillään tämä johtaa Finleyn seksuaalisuuteen—hänessä syvällä istuva sisäistetty homofobia saa Finleyn suhtautumaan omaan itseensä paheksuen. Vaikka hän on kuinka yrittänyt piilotella tätä osaa itsestään muulta maailmalta, ovat tietyt ihmiset hänen elämässään tarttuneet muun muassa hänen herkkyyteen ja taiteellisuuteen, stereotypioineet häntä—kenties oikein, muttei oikeudenmukaisesti—ja käyttäneet sitä aseena Finelytä vastaan. Tämä on opettanut Finleyn yrittämään kieltää oman itsensä ja taivuttamaan itseään parhaansa mukaan sopimaan muiden näkemykseen oikeasta. Mutta vaikka hän kuinka yrittäisi, ei hän sisimmissään pääse omaa itseeän pakoon.

Kaikesta kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuudesta katkeroituneena Finleyn mielentila ei näytä kovin valoisalta. Pystyykö hän koskaan hyväksymään itseään—ja muita—kun hänen kokemuksensa ovat osoittaneet hänelle päinvastaista? Hänen päänsä sisäinen sota siitä, mikä on oikein, ja mikä väärin, jatkuu ajasta toiseen. Toisaalta hän tiedostaa, ettei maailma ole niin mustavalkoinen, että ihmiset ulkopuolelta pystyisivät osoittamaan mikä on oikein, muttei hän voi myöntääkään sitä. Siinä tapauksessa hänen pitäisi hyväksyä, ettei hän ole ansainnut kohtelua, jota hän on osakseen saanut, että kaikki tuska jota hän on käynyt läpi, on ollut täysin turhaa. Joskus on turvallisempaa tuudittautua siihen, että on paha ihminen, kaiken kivun ansainnut. Silloinhan elämä olisi vain reilua.

Finley on kuitenkin mestari piilottamaan tämän pinnan alla kuohuvan konfliktin. Hänhän on oppinut piilottelemaan yhtä sun toista elämänsä aikana, joten miksei hänen pilalla olevaa mielenterveyttäkin? Siitähän vasta hänen isänsä saisikin aseen poikaansa kohtaan, aivan vihoviimeinen asia, mitä Finley tahtoisi tapahtuvan. Tosimiehillähän ei luontaisesti ole tunteita, joten Finley vaan puree hammasta ja nostaa katseensa, vaikka hän tuntisi olevansa kuinka rikki.

Looks

Kehonrakenteeltaan hyvin keskivertoiseksi luonnehdittava Finley on pituudeltaan 182 senttiä. Hän ei koskaan ole harrastanut minkäänlaista urheilua—isänsä harmiksi—joten ei ole mikään yllätys, ettei hänen kehonsa ole erityisen urheilullinen. Hän kuitenkin on eleiltään kovin elegantti ja harkittu. Tuntuisi, kuin hän ennakoisi tarkkaan jokaisen eleen, jonka hän toteuttaa.

Finley seuraa muotia parhaansa mukaan, tahtoen antaa itsestään aina mahdollisimman hyvää kuvaa. Hän varmistaa aina näyttävänsä siistiltä ennen kuin astuu ulos, oli hänen yllään sitten jotain juhlavaa tai rennompaa vaatetusta. Finley kyllä huolehtii että hänen nahkakenkänsä ovat kiillotetut, paitansa siististi housujen alla, eikä vaatteissa ole ryppyäkään. Hän myös ajaa kasvoilleen tunkevan, vielä harvahkon parransängen tunnollisesti, pitäen myös huolen säännöllisistä visiiteistä parturiin pitääksen hiuksensa siistissä pituudessa.

Past

Vaikutusvaltaiseen Dennisin sukuun syntynyt Finley oli nuorin lapsi kolmesta, eikä hänen lapsuuttaan voisi kuvailla millään tapaa ihanteelliseksi. Vaikka hänen perheensä oli varakas, Finleyn elämä on ollut lapsesta asti muilla tavoin surkea. Hänen isänsä oli väkivaltainen perhettään kohtaan—niin henkisesti, kuin fyysisestikin, ja äiti purki pahaa oloaan perheen lapsiin viiltävin sanoin ja manipuloiden. Pohjimmiltaan hyvin pehmeästä ja herkästä pojasta on hakattu vuosien varrella kaikki tuo ulos, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Finley ei ollut montakaan vuotta vanha, ennen kuin hänestä tuli isänsä silmätikku. Hän tuntui kasvavan herkemmäksi kuin muut ikäisensä pojat, isä ei katsonut tätä hyvällä—eihän hänen ainoa poikansa tulisi olemaan mikään mammanpoika. Finley saikin kokea kovaa piinaa ja painetta isältään. Hän ei silti koskaan ollut tarpeeksi isänsä silmissä, vaikka hän kuinka yritti miellyttää tuota.

Kaikki tämä sai huippunsa kun koulun pojat päätyivät iskemään kätensä Finleyyn. Vanhemmille tästä fyysisestä väkivallasta ei koskaan kerrottu, ja jos joku joskus mainitsi tuon ruhjeista ja mustelmista, hän yksinkertaisesti sanoi joutuneensa erimielisyyksiin joidenkin poikien kanssa. Isä ainakin olisi kannustanut Finleytä kiusaavia poikia, josko poika saataisiin kovetettua nyrkein.

Kaikesta tästä Finley käytti pakokeinonaan kirjallisuutta. Keskittyessään tarinoihin, hänen ei tarvinnut ajatella todellisuutta, jossa tuskin kukaan piti hänestä, vain koska hän sattui olemaan hivenen herkempi kuin muut. Finley on aina paitsi lukenut, mutta myös kirjoittanut itse, mikä näkyi pojan äidinkielen arvosanoissa.

Finley opetteli koko koulutiensä välttelemään ongelmia, puhumaan itseään ulos tiukoista tilanteista. Tässä hän kehkeytyi kovin taitavaksi, ja loppujen lopuksi Finley sai olla suurimmaksi osaksi rauhassa. Samaa ei voisi sanoa hänen isästään, sillä samat vanhat, tiukat odotukset yhä pätivät Finleyyn, mutta sentään hän oli oppinut taitavaksi piilottelemaan asioita isältään.

Rämmittyään koulun läpi hyvin suorituksin huolimatta hänen hivenen hankalasta sosiaalisesta tilanteesta, Finleyllä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä hän alkaisi elämällään tekemään. Hän haaveili edelleen kirjailijan urasta, mutta hänen isältään ei tukea löytyisi tämän urapolun hakemiseen. Siispä päätös ottaa taukoa opiskelusta siksi aikaa, että hän tietäisi mitä tehdä elämällään oli paikallaan. Hänen isänsä ei ollut iloinen tästäkään päätöksestä, mutta sentään Finley sai jäädä vanhempiensa luo asumaan—yhdellä ehdolla: hänen olisi etsittävä töitä.

Finleyllä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän voisi tehdä työksi samalla, kun hän pohtisi mitä hän lähtisi opiskelemaan. Onneksi Finleyn setä päätyi lukemaan yhden Finleyn vanhan

äidinkielen esseen eräällä vierailukerrallaan. Huomatessaan nuoren olevan erittäin taitava sanojensa kanssa, kera oivan kirjallisuusanalyysin, setä tarjoutui käyttämään siteitään Atropos Bay Newspaperiin tuon eduksi. Ei kestänyt montaakaan kuukautta, ennen kuin Finley sai yhteydenoton sanomalehden toimitukselta. Hänelle päädyttiin tarjoamaan työtä kulttuurikriitikkona—hänen tehtävänään olisi etsiä erilaisia kulttuurikokemuksia Atropos Bayn alueella, ja kirjoittaa niistä arvosteluja pienelle palstalle sanomalehdessä. Finley on osoittautunut erittäin taitavaksi huolimatta kokemattomuudestaan, ja onkin nauttinut työstään hyvin paljon. Nyt kunhan hän saisi tarpeeksi rahaa muuttaakseen pois kotoa, jotta hän pääsisi viimein eroon painostavasta ilmapiiristä kotonaan.