Daisy Miller

[kuutio]

DAISY MILLER

24v - 160cm/69kg - Nainen - Hetero - Naimaton
Citizen - Sairaanhoitaja Atropos Bayn ensiapupoliklinikalla

Daisy syntyi pienessä Fredericksburgin pikkukaupungissa Virginiassa. Daisyn äiti oli kotiäidiksi jäänyt sairaanhoitaja ja isä oli pikkukaupungin klinikan johtaja. Lapsuus oli Daisylle onnellista aikaa, johon kuului opiskelu läheisessä pyhäkoulussa ja äidin ja mummon auttaminen kotitöissä. Opiskelun ja pyhäkoulun välissä riitti aikaa myös leikkimiselle naapuruston muiden lapsien kanssa. Ainoita negatiivisia muistoja aiheuttivat perheen naapureiden poika, James. Naapurin rouva kävi usein teellä Daisyn äidin luona ja toi mukanaan poikansa. Jamesilla oli vain muutama viikko Daisy kanssa ikäeroa, minkä takia noiden syntymäpäivät pidettiin myös usein samaan aikaan. Daisy oli kasvatettu olemaan kiltti ja kohtelias kaikkia kohtaan, mutta ei voinut sietää Jamesia. James veti Daisya tukasta niin kovaa, että Daisy oli kyynelissä, rikkoi tytön leluja, heitti tytön päälle mutaa ja kerran Daisy todisti pojan rääkkäävän puusta pudonnutta linnunpoikasta. Kaikesta Jamesin tempauksista Daisy yritti kannella Jamesin äidille ja omalle äidilleen, mutta naiset vain totesivat poikien olevan rajuja ja yrittivät puolivillaisesti muistuttaa Jamesia, että Daisy oli tyttö ja tyttöjen kanssa ei voinut leikkiä rajusti. James pyyteli äitien edessä anteeksi, mutta aina ilkikurisesti virnuillen ja unohti hellät otteet Daisyn kanssa melkein heti, kun äidit käänsivät selkänsä.

Daisy kasvoi murrosikään ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Nuoret miehet katosivat pikkukaupungistakin rintamalle, rakennusten seinille ilmestyi propagandajulisteita ja säännöstely verotti Daisyn keskiluokkaisen perheen elintasoa. Muuten sota tuntui kaukaiselta. Daisy vietti aikaa seurakuntansa nuorisotoiminnassa ja äitinsä ja mumminsa kanssa kotosalla. James pyöri edelleen Millerien asunnossa. Tuo tuntui kuitenkin hiukan kypsyneen. James oli myös mukana seurakunnan nuorisotoiminnassa ja oli hyvin suosittu tyttöjen keskuudessa. James tuntui olevan kuitenkin kaikista eniten kiinnostunut Daisysta, etsien jatkuvasti tekosyytä istua tytön lähellä ja piipahti välillä Daisyn luona tuomassa tuolle kukkia. Daisyn ja Jamesin vanhemmat olivat innoissaan nuorten orastavasta suhteesta. Perheet olivat olleet ystäviä vuosia ja tuntui täydelliseltä, että Daisy ja James yhdistäisivät perheet yhdeksi suvuksi. Sääli vain, ettei Daisy edelleenkään pitänyt Jamesista, vaikka hänen perheensä sitä kovasti halusikin. Daisyn vanhemmat halusivat avioliittoa niin paljon, että mitätöivät Daisyn epäilyt ihastuneen pikkutytön ujoudeksi. Daisy yritti kertoa vanhemmilleen, ettei James ollut se täydellinen herrasmies, mitä esitti. Saattaessaan tuota kotiin seurakunnan nuorisoilloista James pommitti Daisya jatkuvasti kysymyksillä pojista, joiden kanssa Daisy oli vaihtanut muutaman sanan ja mikäli Daisy ei suostunut vastaamaan, James puristi toisen rannetta kivuliaasti. James myös enemmän kuin kerran pakotti Daisyn suutelemaan itseään. Daisy myös todisti Jamesin ja tämän kaverien hakkaavan vanhan mustaihoisen farmarin ja sekin teki Jamesista vastenmielisen Daisyn silmissä. Daisyn vanhemmat kuitenkin selittivät pojan käytöstä vanhalla pojat ovat poikia tekosyyllä.

Rakas kotikaupunki alkoi tuntua liian ahdistavalta ja pieneltä. Daisy löysi kuitenkin pelastuksen lehti-ilmoituksessa, joka kertoi läheisen suurkaupungin hoitajakoulun etsivän uusia oppilaita. Daisy halusi yhtäkkiä olla sairaanhoitaja, kuten äitinsä ja ensimmäistä kertaa elämässään vaati päästä koulun pääsykokeisiin. Daisyn yllätykseksi molemmat vanhemmat, etenkin Daisyn isä, kannattivat ideaa. James ei pitänyt ajatuksesta yhtään ja ihmetteli miksi ihmeessä Daisy tarvitsisi töitä. Jamesillahan oli työpaikka, vaikka hän ei ollut käynyt kouluja hän pääsisi läheiselle tehtaalle töihin isänsä kautta. Daisy kuitenkin haki ja pääsi hoitajakoulutukseen, mikä tarkoitti muuttamista suureen kaupunkiin. Väliaikaisesti, tai ainakin niin Daisy Jamesille lupasi, kun tämä sai tietää lähdöstä ja puristi Daisyn käsivarteen suuren mustelman.

Muutto suureen kaupunkiin yksin oli pikkukaupungin tytölle pelottavaa, mutta Daisy löysi nopeasti ystäviä muistan sairaanhoitaja opiskelijoista ja nuoret naiset saivat toisistaan turvaa suurkaupungin vaarojen keskellä. Daisy löysi myös ystäviä sairaanhoito opiston lähellä olevasta kirkosta ja sen seurakunnasta. Elämä tuntui uudessa ympäristössä yllättävän rauhalliselta ja kevyeltä, vaikka hoitaja opinnot olivatkin rankkoja. Välillä James lähetteli kirjeitä ja vaikka kirjeiden sisältö olikin viatonta kuulumisten kertomista, jokainen kirje sai Daisyn vatsassa muljahtamaan ikävästi. Mitä enemmän hän vietti aikaa poissa pikkukaupungistaan sitä enemmän hänestä tuntui, ettei hän halunnut naimisiin Jamesin kanssa. Ei ainakaan ihan heti. Daisy vastasi kohteliaasti kirjeisiin, mutta ei kommentoinut Jamesin vihjeisiin yhteisestä elämästä yhtään mitään.

Kun Daisy vihdoin valmistui oli sota jo sodittu ja vanhemmat ja James matkustivat katsomaan Daisyn valmistujais seremoniaa ja juhlimaan niitä illallisella kaupungissa. Illallisen aikana James yhtäkkiä polvistui ja kosi Daisya, koko ravintolan katsellessa. Daisy ei ehtinyt kuin avata suutaan järkyttyneenä, kun James hyppäsi halaamaan häntä ja koko ravintola taputti, kuvitellen Daisyn vastanneen kosintaan myöntävästi. Daisyn vanhemmat hehkuivat onnesta ja kaikki olivat niin iloisia, ettei Daisy uskaltanut sanoa saaneensa työpaikan toisesta kaupungista ja ottaneensa sen vastaan. Daisyn vanhempien ja Jamesin nukkuessa läheisessä hotellissa Daisy pakkasi hiljaisuudessa tavaransa ja kirjoitti pitkän, anteeksipyytelevän kirjeen Jamesille, yrittäen selittää parhaansa mukaan ettei ollut valmis avioliittoon, eikä tahtonut palata takaisin kotikaupunkiinsa. Daisy laittoi kirjeen ja Jamesilta saamansa sormuksen kirjekuoreen ja vei sen hotellin aulaan, pyytäen aulan henkilökuntaa antamaan kirjeen James Daltonille aamulla. Sitten tuo pakeni viimeisellä yöjunalla uuteen työpaikkaansa ja toivoi, että hänen vanhempansa ja James pystyisivät antamaan anteeksi.

Kului yksi onnellinen vuosi uudessa työpaikassa. Daisy uskaltautui kirjoittamaan vanhemmilleen kirjeen pyydellen jälleen anteeksi sitä, mitä oli tehnyt Jamesille ja kertoi pärjäävänsä hyvin työssään. Hän myös antoi vanhemmille osoitteensa, mikäli nuo tahtoisivat kirjoittaa hänelle. Vanhemmat lähettivät hyvin kylmän kirjeen ja syyttivät Daisya viattoman nuoren miehen sydämen murskaamisesta ja kuinka suuressa kaupungissa opiskelu oli ollut virhe, sillä Daisyyn oli tarttunut ison kaupungin tyttöjen ylimielisyyttä. Daisyn kauhuksi myös James lähetti Daisylle kirjeen, kertoen kuinka julma narttu Daisy oli ja kuinka heidän kuuluisi olla yhdessä, sillä hänen äitinsä oli luvannut Jamesille, että Daisy menisi naimisiin hänen kanssaan. Pitkässä kirjeessään James myös kuvaili rivoja tekoja, mitä hän uskoi Daisyn tekevän muiden miesten kanssa ja karski kieli kirjeessä sai Daisylle kyyneleet silmiin. Hän suunnitteli jo kotiin palaamista todistaakseen, ettei ollut kevytkenkäinen nainen joka karkaili avioliittoa, mutta Daisy sai myös kirjeen mummoltaan. Mummo kertoi luottavansa siihen, että Daisy olisi kunnon tyttö ja löytäisi varmasti tulevaisuudessa miehen, jota rakastaisi oikeasti.

Mummon rohkaisemana Daisy jäi työpaikalleen ja jatkoi kirjeenvaihtoa mummonsa kanssa. Daisyn vanhemmat eivät tahtoneet olla tyttärensä kanssa missään tekemisissä, mutta James ei jättänyt Daisya rauhaan. Miehen kirjeet alkoivat jo hiukan pelottaa Daisya. Välillä mies lähetteli imeliä rakkauskirjeitä anellen Daisya takaisin, välillä tuo syytti Daisya huoraamisesta ja tummaihoisten kanssa makaamisesta. Kirjeitä tuli Jamesilta usein useita kerralla. Daisy yritti vastata kirjeisiin pyydellen anteeksi ja vakuuttaen, että Jamesin kaltainen kunnollinen mies löytäisi varmasti paremman vaimon, mutta se ei Jamesille kelvannut. Lopulta Daisy lakkasi vastaamasta miehen kirjeisiin.

Eräänä päivänä James ilmestyi Daisyn työpaikalle. Mies aiheutti pienen kohtauksen sairaalan aulassa tarratessaan Daisya käsivarresta ja alkoi vaatia, ettei hänen kihlattunsa voinut asua toisessa kaupungissa niin kaukana kotoa ja Daisyn olisi lähdettävä Jamesin mukana kotiin. Daisy yritti vastustella ja sanoa, että hänellä oli työvuoro kesken, mutta James alkoi vaatimaan oliko hänellä sairaalassa joku muu, kun hän ei suostunut lähtemään. Kun yksi nuorista lääkäreistä tuli kiskomaan Jamesia irti Daisysta tuo alkoi kovaan ääneen kysellä makasiko Daisy lääkärin kanssa ja syytti toista taas sydämensä rikkomisesta, sekä löi lääkäriä nyrkillä kasvoihin. Poliisien tullessa paikalle Daisy yritti selittää tilannetta parhaansa mukaan poliiseille, sekä paikalle tulleelle ylilääkärille, mutta sai vain miehiltä tiukan puhuttelun miesten johdattelusta, jonka Daisy otti vastaan itku kurkussa. Daisy sai kuitenkin sympatiaa työpaikkansa ylihoitajalta. Nainen tuntui ymmärtävän miehiä paremmin mistä tilanteesta oli kysymys ja kaikessa hiljaisuudessa otti Daisyn luokseen asumaan väliaikaisesti ja hankki tuolle uuden työpaikan New Yorkista. Daisy joutui kuitenkin ennen lähtöään työskentelemään kaksi piinaavaa viikkoa vanhassa työpaikassaan, jonka aikana James päivysti sairaalan edessä ja yritti päästä Daisyn puheille jatkuvasti. Ylihoitaja kuitenkin piti nuoren miehen kaukan Daisysta ja auttoi Daisya pakenemaan osavaltiosta huomaamatta.

Ylihoitaja oli järjestänyt Daisylle työpaikan New Yorkin keskussairaalan lastenosastolta. Daisy nautti työstään, mutta pelkäsi jatkuvasti Jamesin ilmestyvän jostain. Tällä kertaa hän ei uskaltanut ottaa yhteyttä edes mummiinsa, peläten Jamesin saavan hänen osoitteensa. Muutamassa vuodessa Daisy alkoi kuitenkin löytää taas jonkinlaista rauhaa pikkukaupungin tyttönä suurkaupungissa. Hän löysi kaupungista jopa miellyttävän mieshenkilön, jota hän ei kuitenkaan uskaltanut lähestyä. Kaikki oli hyvin, kunnes Daisyn kynnykseltä löytyi viisi paksua kirjettä, joiden käsialan Daisy tunnisti samantien Jamesin käsialaksi. Yksi kirjeistä oli sullottu täyteen ruusunlehtiä ja se oli imelä anteeksipyytö ja rakkaudenjulistus, mutta loput kirjeet olivat Jamesille tyypillistä Daisyn halventamista ja uhoamista. Viimeisessä kirjeessään James julisti Daisyn käytöksen naurettavaksi ja tuo tulisi hakemaan kihlattunsa halusi tämä sitä tai ei. Daisy alkoi todella pelkäämään mitä mies tekisi, mutta ei uskaltanut pyytää apua keneltäkään tutultaan. Kaikessa hiljaisuudessa Daisy pakkasi tavaransa ja pienet säästönsä paeten junalla niin pitkälle, kun hänen säästönsä riittivät.

Daisy päätyi Atropos Bayhyn ja sai nopeasti töitä satamakaupungin ylityöllistetyltä ensiapupoliklinikalta. Kaupunki ei ollut Daisyn makuun, mutta Daisy toivoi, että James ei osaisi etsiä häntä pahamaineisesta satamakaupungista. Kaupungin rikolliset eivät tuntuneet kuitenkaan yhtä pahalta uhalta, kuin James. Ensimmäiset kuukautensa kaupungissa Daisy säpsähteli jokaista Jamesin näköistä miestä ja pelkäsi avata jokaista saamaansa kirjettä. Puolen vuoden jälkeen Daisy alkoi toivoa, että James oli kyllästynyt etsimään häntä ja asuttuaan kaupungissa vuoden, pystyy tuo nyt elämään päivänsä pelkäämättä Jamesin ilmestyvän nurkan takaa. Elämä on alkanut asettumaan taas rutiineihin; pitkiin päiviin klinikalla ja raittiuskerhon kokouksiin. Elämä korruptoituneessa kaupungista on melkein mukavaa. Siitä huolimatta Daisy pistää palkastaan sivuun hiukan rahaa joka kuukausi. Ihan vain siltä varalta, että hänen postilaatikkoonsa ilmestyy kirje Jamesilta.

Luonne

Daisy on kasvatettu konservatiivisten kristillisten arvojen mukaan ja kasvatus on iskostunut naisen selkärankaan. Daisy on hiljainen ja kuuliainen, ei juurikaan korota koskaan ääntään tai vedä huomiota itseensä. Ujo nainen on kokemuksiensa takia hyvin varautunut, etenkin miesten suhteen, ja ei juurikaan avaudu kenellekään itsestään tai tunteistaan. Tosin, vaikka Daisy yrittääkin pitää ajatukset ja tunteen itsellään, on nuori nainen erittäin herkkä ja välillä tuon on vaikea pidätellä kyyneleitä, peitellä hämmentynyttä punastumista tai hillitä pieniä naurunpuuskahduksia. Varautuneisuudestaan huolimatta Daisy on aina lämmin ja ystävällinen, jopa niille, joihin valkoisen kristityn ystävällisyyden ei tarvitsisi ylettää. Pohjattoman empatian omaava Daisy ei ole koskaan osannut tuomita ihmisiä. Ei vaikka nämä eläisivät Jumalaa loukkaavalla tavalla tai olisivat alempaa rotua tai uskontoa. Sokean naiivisti Daisy uskoo kaikkien yrittävän parhaansa ja ihmisten pahojen tekojen johtuvan ulkopuolisista tekijöistä, kuten alkoholista.

Daisy antaa yleensä kuvan hentoisesta kukkasesta, joka ei kestä painetta tai kritiikkiä. Osittain tämä on totta, Daisy on hyvin epävarma ja yleensä syyttää kaikista epäonnistumista ja huonoista tapahtumista itseään. Virheen tekeminen on tunnolliselle naiselle ylitsepääsemättömän vaikeaa ja nostattaa kyyneleet silmiin. Daisylla on myös paha tapa pyydellä asioita anteeksi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Kuitenkin, Daisy on alkanut löytää luonteeseensa napakkuutta, joka tulee monelle yllätyksenä. Luonteenlujuus näkyy parhaiten Daisyn ollessa töissä. Hän osaa toimia rauhallisesti ja tehokkaasti kaaottisissa tilanteissa, eikä pelkää verta. Daisy osaa myös pistää huonosti käyttäytyvät potilaat kuriin lempeän tiukasti, kuin kurittomia lapsia komentava äiti. Siviilissä Daisy tuntee harvoin tarvetta käskyttää ketään, mutta on kaikessa hiljaisuudessa löytänyt hiukan sisäistä voimaa ja omaa ääntään. Daisyssa on herännyt myös pientä kapinahenkeä vanhempien asettamia oppeja kohtaan. Alkoholi, tupakka ja vaaralliset miehet eivät Daisya pahemmin kiinnosta, mutta kaikessa hiljaisuudessa tuo on alkanut lukemaan kirjoja, joita hän ei saanut lukea kotikaupungissa ja kuunnella satunnaisesti uutta saatanan musiikkia. Kuka tietää, hän saattaa jopa äänestää seuraavissa vaaleissa.

Daisy onnistuu suurimman osan ajasta olla ajattelematta Jamesia, mutta välillä hän näkee Jamesilta näyttävän miehen, kuulee puhetta joka muistuttaa miehensä tai saa kirjeen ja pelästyy Jamesin löytäneen hänet. Joskus ilman ulkoista ärsykettäkin Daisy huomaa pelkäävänsä Jamesin katselevan häntä jostain tai ilmestyvän hänen kotiinsa. Daisy rukoilee joka ilta, että James löytäisi rauhan ja toisen naisen hänen sijaansa, mutta ei ole varma tuleeko niin koskaan tapahtumaan. Daisy ymmärtää Jamesin käytöksen olevan epänormaalia, mutta syyttää silti edelleen tilanteesta itseään. Ehkä Jamesin kirjeet ovat myös hiukan vaikuttaneet naiseen ja hän osittain uskoo olevansa se kamala huora, joka murskasi viattoman pikkukaupungin pojan sydämen. Niimpä Daisy on päättänyt pitää Jamesin vainoamisen salassa, ettei kukaan muu saisi tietää, mikä sydämetön hirviö hän on.

Ulkonäkö

Ääninäyte

Vaaleanruskeat hiukset ja samaa sävyä olevat rauhalliset silmät. Daisy ei käytä pahemmin meikkiä tai hajusteita. Vaatteita ei nuori nainen omista paljoa, mutta pitää aina vaatteensa siistinä ja parsittuina. Kirkkaita ja huomiota herättäviä värejä Daisy välttelee. Mekkojen helmat yltävät aina polvien ylitse puoleenväliin reittä, polven paljastaminen kun tuntuu hiukan turhan rohkealta kristilliselle naiselle. Koruja Daisy omistaa kaksi paria; pienet helmikorvakorut ja kultaisen ristin. Risti on kaulassa vaatteiden alla piilossa aina, mutta korvakoruja Daisy käyttää vain vapaa-ajalla.

Daisyn vartalo ei sovi nykyiseen kauneusihanteeseen. Oikeastaan jotkut ilkeämieliset voisivat kutsua naista lihavaksi. Lyhyt nainen ei ole kuitenkaan suurikokoinen, enemmänkin kurvikas. Vartalon muodot peittivät kuitenkin löysien mekkojen alle ja Daisy on jatkuvasti erilaisilla dieteillä saadakseen itseään pienemmäksi.

Muuta

-Taitava kokki ja leipuri. Bravuurina on isoäidin reseptillä valmistettu omenapiirakka, jonka reseptiä Daisy varjelee hengellään.
-Hiukan pakkomielteinen siisteydestä
-Haaveilee välillä millaista olisi olla kuuluisa näyttelijätär tai burleskitanssija. Ei ole kuitenkaan todellisuudessa kiinnostunut kummastakaan urasta, eikä omasta mielestään edes tarpeeksi erityisen näköinen muiden ihailtavaksi
-On haaveillut myös kirurgin urasta, mutta kotikaupungissa kaikki sanoivat naisten olevan kykenemättömiä lääkäreiksi ja haave jäi siihen. Lukee kuitenkin paljon lääketieteellistä kirjallisuutta vapaa-ajallaan.